HKK BH-koe

syyskuu
lauantai
28

Sunnuntaina siirrymme syyskuun puolelle ja treenikausi alkaa saapua tämän vuoden osalta päätökseensä. 3.9 juostaan Luhti Cupin viimeinen osakilpailu ja 15.9 vielä Sveitsin Pyräys. Molempiin tapahtumiin tarvitsemme henkilökuntaa avuksi. Harjoituksia jatketaan vielä muutamana iltana kelien ja valon niin salliessa, mutta lähtöjen määrää joudumme varmasti rajoittamaan.

Tämä harjoituskausi on ollut mielestäni hieman erilainen. Omasta mielestäni on ollut aistittavissa väsymistä ja innottomuutta harrastusta kohtaan. En tarkoita ainoastaan Hyvinkään suunnalla vaan samaa viestiä kantautuu monesta paikasta, monen eri harrastajan ja toimihenkilönkin suusta. Porukkaa on vaikeaa saada talkoilemaan harjoituksiin ja kilpailuihin töihin. Vielä harjoitusaamuna joudutaan kaapimaan porukkaa kasaan, jotta harjoitukset saadaan järjestettyä, mutta tuntuu, ettei kukaan halua niiden eteen laittaa tikkua ristiin vaan väkisin joudutaan raahautumaan paikalle. Olen myös kuullut, ettei tänä vuonna harrastaminen ole ollut kivaa?

Itsekin olen tänä keväänä aloittanut harrastuskauden nuoren koiran kanssa ja yrittänyt miettiä asiaa monelta kantilta. Intoa harrastamiseen on ollut, mutta kovasti olen pohtinut mikä tässä on erilaista? Kun ottaa pienen hetken ja pysähtyy seuraamaan toimintaa, niin tätä tämä on. Harrastuksesta on tullut suorittamista. Kaikilla on kova kiire.
Todella kova kiire saada koira juoksemaan ja tuloksia saavutettua. Kiire siirtyä pentutreeneistä ratavieheen perään ja saada koejuoksut suoritettua. Kiire päästä ensimmäiseen kilpailuun, jotta saadaan kilpailusta ensimmäinen tulos. Kiire päästä hiomaan kaarteita ja mutkia, jotta ensi vuonna ollaan jo valmiita toukokuussa starttaamaan kausi enimmäisessä kilpailussa. Kiire treenata, treenata ja treenata. Mutta mikä tekee tämän kiireen? Viekö kilpailuvietti ihmistä niin kovin, ettei harrastamiselle ole aikaa? Sekö saa meidät kirjoittelemaan ilkeyksiä sosiaaliseen mediaan, etsimään vikaa vastustajista ja heidän toimintatavoistaan, videoimaan salaa toisen suorituksia ja käyttämään niitä toisiaan vastaan, valittamaan jälkikäteen epäoikeudenmukaisesta tuomarineuvoston päätöksestä ja osoittamaan mieltään kilpailupaikalla muita kohtaan? Entä se koira? Kai edes sillä oli kivaa, kun pääsi juoksemaan vieheen perässä?

Olen kovin kiitollinen sille upealle porukalle, joka on jaksanut tänäkin kesänä tehdä meille harjoitukset ja kilpailut ja olleet talkoilemassa myös muiden kerhojen tapahtumissa ja näyttelyissä! Upeaa sakkia! Olen ollut hyvin ylpeä vastaanottaessani kiitoksia tämän jengin talkoo- ja yhteishengestä ja ahkeruudesta. Kovin toivoisin, että porukkaa olisi enemmän tekemässä.

Syyskokouksen ajankohta tänä vuonna on 2.11.2019. Kokouksen yhteydessä on perinteinen talkooväen ruokailu ja suunnitelmana on, että viettäisimme iltasella pienimuotoista pikkujoulujuhlaa yhdessä. Syksyn aikana on myös tarkoitus toteuttaa kysely jäsenistölle ja mukana harrastamassa olleille ja todellakin toivoisin palautetta menneestä ja ideoita tulevasta.

Tiedättehän, että meillä on ainutlaatuinen harrastus ja elämäntapa? Tiedättehän, että me täällä pohjolan perukoilla olemme saaneet tässä harrastuksessa aikaan paljon sellaisia juttuja, joista on tullut toimintatapoja, näkökantoja ja sääntöjä ihan muissakin maissa. Meidän täytyy olla kovin ylpeitä tekemisestämme ja osaamisestamme ja pitää huolta siitä, että tämä meille kaikille rakas harrastus pyysyy kivana meille kaikille ja jatkuu sellaisena myös tuleville sukupolville. Rutistetaan nyt vielä syksy ja sitten huilataan!

-Tiina